13.01.2005 15:18:24 Sampsa LintunenPellon tähdet tatuoitu Taivaisiin

Sain nuorten MM-katsastuksissa käsiini ikäisissään täysin ylivoimaisesti esiintyneen Olli-Markuksen. Haastattelutilanteeseen nuorukainen suostuu enempiä kyselemättä. Marssimme laskettelurinteen kahvilaan ja istumme pöytään. Edessäni istuu hiljainen nuori mies. Pojan olemuksessa on jotain mikä tekee suuren vaikutuksen. Sanat tulevat harkiten, niiden takana on luja päättäväisyys ja vakavassa naamassa näkyy pilke silmäkulmassa.

Kerro kuka olet ja missä olet koulussa?
- Olli-Markus Taivainen ja ikää on 15 vuotta. Käyn vielä Pellon yläasteen yhdeksättä luokkaa.

Olet hyvä sekä kesällä että talvella. Kumpi on päälajisi?
- Päälajia ei ole.


Kun kysyn, mikä tekee hänestä täysin ylivoimaisen ikäisissään, hän ei häkelly vaan vastaa laskelmoidusti.

- Taito on valttini. Luulen että olen suunnistusosaamisessa ikäisiäni edellä ainakin kesällä. Talvella tiedän olevani myös vahva hiihtäjä.

Olli-Markus ei ole harrastanut sileän hiihtoa tai juoksua. Sen sijaan urheiluvalikoimasta löytyy ehkä hieman yllättäenkin lumilautailu. Siihen löytyvät hyvät mahdollisuudet aivan kotinurkilta.
Monet ovat esittäneet arvailuita ja veikkauksia siitä, että ylivoima johtuu kovasta harjoittelusta. Monet ovat maalailleet myös loppuun palamisen uhkakuvia. Harjoitusmääriä kysyessäni poika vakavoituu ja näyttää selkeästi kiusaantuneelta. Arvaan, että häneltä on kysytty asiasta aikaisemminkin.
- En laske tunteja tai kilometrejä. En miellä liikkumistani varsinaisesti harjoitteluksi vaan enemmän ulkoiluksi. Kai niitä kilometrejäkin kertyy, vaikken niistä juuri piittaakkaan.

Sanoihin liittyy suurta viisautta. Jos nuori mies haluaa itse harjoitella ja nauttii siitä, miksi hän ei näin tekisi. Olli-Markuksesta näkyy selkeästi se, ettei lenkille tarvitse pakottaa.
Katseessa on jotain erilaista, toisinajattelijan sävyä.

Mieleeni tulee kaiken aikaa Juha Mieto.

Veljesten taustalta löytyy isä ja äiti, jotka toimivat myös valmentajina. Isä Markulla on kilpamelojan tausta.

Tavoitteita Olli-Markus ei ole itselleen osannut asettaa. Hieman mietittyään hän kertoo minulle hymyillen:
- Joskus olen leikilläni sanonut, että haaveenani on olla ensimmäinen suomalainen suunnistuksen olympiavoittaja kesä- tai talvikisoissa.

Menneistä hän kertoo sen verran, että viime kesänä tuli pettymyskin.
- Tavoitteena oli normaalimatkan voitto. Kaikki muut matkat voitin, mutta sillä matkalla jäin kolmanneksi.

Olli-Markuksen noustessa vanhempien poikiensa tasolle mieleen hiipii ajatus, että veljesten välillä syntyy kova kilpailu. Sitä Pellon Ponnen nuorukainen ei kuitenkaan myönnä. Hän kertoo, että "ulkoilu" tehdään usein yhdessä. Veljesten välit tuntuvat läheisiltä.

- Treenikarttoja on varsin vähän, vaikka maastot ovat huippuluokkaa. Niin, haluaisin kuitenkin sanoa, että uusia karttoja valmistuu jatkuvasti!

Kuka niitä tekee? Sinä ja Juho-Mattiko?
- Niin

Kiitän haastattelusta ja lähdemme takaisin ulos omiin suuntiimme. Toivotan vielä menestystä Sveitsiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan tämän luonnonlapsen seuraavaa ihmettä.