Päivän puheenaiheet
Viimeisimmät| Otsikko | Toimittaja | Kommentit | Viimeisin |
|---|---|---|---|
| Hode-projekti (27.8.-09 17:43) | JaPi | 13 kpl | 28.8.-10 23:53 |
| sallittu helppokäyttöinen GPS + syk... (13.11.-09 20:38) | harrastelija | 4 kpl | 28.8.-10 23:41 |
| Otsalamppuvinkkejä ? (2.6.-09 21:57) | HerMo | 39 kpl | 28.8.-10 23:18 |
| Quickrouten käyttö (28.8.-10 11:28) | peltsi | 2 kpl | 28.8.-10 21:05 |
| Garmin 310 XT (22.6.-10 8:13) | Vanhempi Porakorpi | 3 kpl | 24.6.-10 12:28 |
| VJ:n suunnistuskengät (7.8.-07 9:23) | SuunnistusNet | 53 kpl | 26.5.-09 21:48 |
| BT-GPS laitteet kartoituksessa OCAD... (30.1.-09 22:18) | Jukka T | 10 kpl | 3.4.-09 10:35 |
| Otsalamppu lainataan/vuokrataan/ost... (30.9.-08 15:19) | aarnivalkea | 0 kpl |
14.09.2006 12:35:50 SuunnistusNetFRWD:n hyödyntäminen harjoittelussa
SuunnistusNet halusi, lukijansa tekemän vinkin perusteella, kerätä kasaan harjoitteita, joissa käytetään apuna FRWD-urheilutietokonetta.Innokkaat FRWD:n käyttäjät kirjoittivat innokkaasti omia ideoitaan ja kokemuksiaan. Poimi kommenteista parhaat marjat ja hyödynnä omassa suunnistusharrastuksessasi!
suunnistussimulaattori?
27.10.2006 22:55:55 Hyppäys sivuraiteelle, mutta tuo http://www.suunnistussimulaattori.net/ näyttää vähintäänkin lupaavalta. Catching Features killerikö tulossa?varoituksen sana
Tini 27.10.2006 15:03:44 Luovuus on kukkinut..., mutta osa perustuu ihan oikeasti toteutettuihin juttuihin sekä omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Joitakin ei ole vielä käytännössä toteutettu, mutta niidenkin pohjalla on monia perinteisiä taitoharjoituksia.En ole myöskään liikuntafysiologian asiantuntija, joten joissakin kohdin argumentointini perustuu 'talonpoikaisjärkeen' ja/tai kokemuksiin oman kropan toiminnasta ääritilanteissa. Jos tekstissä on virheellisyyksiä näiltä osin, niin toivottavaa on, että joku paremmin asioista tietävä osoittaa virheet.
Tekstissä on paljon harjoitteita, joissa mennään tosi kovaa. Harjoittelun pitää toki sisältää myös muitakin elementtejä, ettei jo pelkällä harjoittelulla syödä 'eväitä'
Lopuksi, juttu on tehty sillä oletuksella, että GPS-yhteys pelaa jatkuvasti ja virheettömästi, kartat ovat riittävän hyviä jne. Kukin soveltakoon lukemaansa.
osa 4
Tini 27.10.2006 15:02:12 KUIVA-, SISÄ- JA TALVIHARJOITUKSIATämä osa on vielä keskeneräinen luonnollisesta vuodenaikojen vaihtelusta johtuen. Pitkä talvi tuonee lisäideoita.
1) lähtökulmien harjoittelua voidaan suorittaa myös talvella auratuilla alueilla (esim. kentillä, vaikkapa luistimet jalassa). Rastinottotyöskentelyn harjoittelu onnistuu myös juosten, jos sopiva paikka löytyy. Lähtökulmien analysointi on se nimenomainen hyöty, mikä FRWD:llä saavutetaan
2) aiemmin mainittuja henkilökohtaisia etenemisnopeuksia FRWD:n avulla hankkien eri maastokohdissa ja –pohjilla voi siis hyödyntää suunnistuspelejä pelattessa
3) reitinvalintaharjoitusten ja –kokeilujen tulokset voidaan hyödyntää muissakin kuin omassa suunnistaja-valmentaja –suhteessa. Ensinnä voidaan osoittaa rastiväli, jolle tulee tehdä (reitinvalinta)suunnitelma. Vaihtoehdot kerätään yhteen. Sen jälkeen voidaan lisätä (jos eivät ole tulleet vielä ilmi) ne reitinvalinnat, joilla rastiväli on jo juostu. Sen jälkeen arvuutellaan, mikä mahtaisi olla se nopein, mikä varmin, millä on vähiten korkeuseroja jne. Yhtenä ulottuvuutena voisi olla valmiiksi juostut tallenteet suoritetuista reiteistä eri pituisin kierroin ja niiden erojen arvuuttelu.
Sitten räväytetään FRWD:n race –toiminto käyttöön (tai hyödynnetään analyysinäkymää). Erot näkyvät selkeästi (aika, matka, sykkeet, korkeuserot). Lisäksi pystytään osoittamaan sujuvuutta ja/tai riskittömyyttä. Myös nähdään, missä aikaa tuhrautuu, miten korkeuserot, kasvillisuus, maastopohja jne. vaikuttavat etenemisvauhtiin milloinkin. Antaa pohtimisen aihetta siihen, missä erot oikein syntyvät. Etukäteen juosseet voivat olla sama henkilö tai sitten useampi eri henkilö, jolloin voidaan esittää myös eroja juoksijoiden ominaisuuksissa.
Kuivaharjoittelua voi tehdä myös eri viestihajontoja etukäteen juosten ja niitä samaan aikaan esittäen samoin ennakkovalmisteluin.
4) profiiliharjoitukset: FRWD:n kanssa tulee varmastikin juostuja useita kisoja ja harjoituksia kesässä, ja niissä useita rastivälejä. FRWD:stä voidaan poimia jonkin rastivälin korkeusprofiili ja kysyä koko rata esittäen, että mikäköhän väli on kyseessä (kannattaa tietysti ottaa väli, joka on kuljettu suhteellisen suoraan ja ilman virheitä)?
Jos mahdollista, niin on saattanut olla mahdollista, että väli tai koko rata on kyetty kulkemaan kokonaan viivaa myöten, jolloin tallennetun profiilin perusteella olisi tehtävänä piirtää rata puhtaalle kartalle, jolle on piirretty vain lähtöpaikka. Viivoitinta ei saa käyttää. Tarvittava korkeusprofiili on helpompi saada kulkemalla FRWD mukana kuin muuten piirtää se käsin – luulen.
Yksi variaatio on myös näyttää kartalta rastiväliä nopeasti ja kysyä, onko rasti ylempänä vai alempana kuin lähtöpaikka ja miten suorimmalla reitillä korkeuserot vaihtelisivat (noin karkeasti). Tämän jälkeen FRWD –data kaivetaan esiin ja näytetään profiili.
5) useiden juoksijoiden testiratatallenteita voidaan käyttää motivoidakseen tiettyjen ominaisuuksien kehittämiseen yksilöittäin ja toisaalta tuottaakseen tietoja kunkin yksilön vahvuuksista muihin verrattuna ja näin oman suunnistustekniikan kehittämisessä, ainakin reitinvalintojen näkökulmasta (kierto/suoraan, mitä maastokohteita kannattaa erityisesti kiertää jne?)
6) arvokasta dataa olisi myös sellaisten kahden henkilön suoritukset, joihin on mennyt samalla rastivälillä suunnilleen sama aika, mutta nopeuskäyrät näyttävät aivan erilaisilta. Toista voisi motivoida vauhdin lisäämiseen, toista suunnistustaitojen parantamiseen jne. Varsinkin, jos toinen on ehtinyt rastin lähelle toista paljon nopeammin, kun taas toinen silti tulee aivan saman aikaisesti rastille.
7) varoittavia esimerkkejä voisi näyttää myös ylivauhdilla ja liian korkeilla sykkeillä etenemisen vaikutuksista ääritapauksissa (näistä syistä johtuneet pummit). Miten kauan menee, kun ’happi taas riittää’, ja suoritus jatkuu virheettömästi
8) pummien suuruutta voi myös arvuutella yleisöltä ja sitten näyttää datan avulla pummin todellinen suuruus
9) erilaisista rastinottotavoista ja niiden vaikutuksista voisi näyttää myös esimerkkejä.
osa 3
Tini 27.10.2006 15:01:23 VARSINAISIA TAITOHARJOITTEITAKun kalibroi FRWD -datan karttapohjalle, niin itse suunnistussuorituksesta ja taitokomponenteista on kaivettavissa tietoa vaikka kuinka paljon. Kuljetun reitin pystyy havainnoimaan näytöstä (ensin kannattaa kuitenkin kaivella muistin sopukoista oma arvio kulkemastaan reitistään), missä kulloinkin on ollut, missä on tullut pysähdeltyä (vaikkapa vähän pidemmäksikin ajaksi). Näistä tiedoista on erityisesti hyötyä siinä arviossa, miten paljon loppuajasta olsi pudotettavissa pysähtelyitä ja pummeja vähentämällä. Ne on nyt havaittavissa ja laskettavissa jopa sekunnin tarkkuudella FRwd:n avulla
http://www.suunnistussimulaattori.net/ju...
- sivulla on selkeä esimerkki, miten pummin suuruus on tarkastettavissa ja kuinka totta on se, että oma pummi tulee väärin arvioitua ajallisesti vielä EMIT –aikakaudellakin.
Joskus ylivauhdilla edettyään, tai suunnistusajattelun herpaantumisen seurauksena, on myös hyödyllistä tietää, mistä ihan oikeasti on kulkenut. Reittihärvelistä muiden suorituksia poimiessa voi pumminsa myös suhteuttaa muiden etenemiseen samalla rastivälillä.
1) Yösuunnistusharjoitteluun FRWD tuo erityisen lisänsä, koska valokeila on suhteellisen kapea ja kantomatkaltaan lyhyehkö. Kuljetun reitin varrelta jää havainnoimatta päiväsaikaan näkyviä kartan ja maaston yksityiskohtia. Suunnistuksen pelkistämisen ja riskin karttamisen taito tulee rajallisemmalla informaatiolla selkeämmin esiin. Toisaalta yöllä kuljettu reitti on suuremmalla todennäköisyydellä hieman erilaisempi kuin mitä on kuvitellut, suhteessa päiväsaikaan. Tämä on mahdollista todeta FRWD –datan avulla ja erityisesti siinä tapauksessa, kun on joutunut täysin hukkaan tai pummi on tullut. Pummit ovat yleensä yöllä lisäksi vähän suurempia kuin päivällä. Analyysin avulla voidaan tsekata kohta, missä virhe on tapahtunut, mikä on ollut sen syy ja mitä sitten on tapahtunut? Olisiko pummin pituutta toisin toimien ollut mahdollista lyhentää?
Yösuunnistuksen sujuvuutta voi myös arvioida yllä mainitun analyysein ja reitinvalintakokeiluin. Yöllä tietysti korostuu enemmän sujuvuuden, pelkistämisen taidon ja varmuuden merkitys. Rastiväliä eri tavoin kuljettaessa voi näitä arvioita em. ominaisuuksista luotettavasti tehdä. Yöllä lisäksi paikat eivät tule niin tutuiksi useaan kertaan samaa rastiväliä toteuttaessa kuin päivällä, joten vertailutiedossa on vähemmän systemaattista harhaa.
2) FRWD:n avulla voidaan tehdä myös mielekkäitä reitinvalintaharjoituksia/-testauksia, jotka aikaisemmasta tekstistä ovat jo käyneet ilmi. Taitoharjoitteluun kuuluu reitinvalintataidot, vaikkei nykysuuntaus sitä erityisemmin palkitsekaan, ja varsinkin mikrovalintojen kokeiluja lyhyillä väleillä on hyvä testata.
3) Matkanmittaus- ja suunnassa kulkuharjoituksia voi tehdä FRWD:n avulla esim. siten, että edetään suunnassa ilmoitettu ja tavoiteltava matka ja katsotaan, kuinka hyvin tarkkuus osuu kohdalleen. Päätepisteessä merkataan paikka FRWD:lle ja myöhemmin analysoidaan, kuinka hyvin onnistuttiin tehtävässä. Harjoitteessa ei tässä tapauksessa tarvitse välttämättä edes viedä rasteja metsään. Haluttaessa voidaan rastit viedä kovin ’köyhälle’ alueelle ja katsoa toteutuuko tekniikan käyttö halutulla tavalla: näkyykö päätepisteestä lippu. Kartta tulee pitää tähän asti taskussa. Toinen harjoite voidaan tehdä heti perään (varsinkin jos kartalla on vähän enemmän tavaraa), paikallista oma sijaintinsa ja löydä rasti.
Variaatioita voidaan tehdä käyttämällä vaikkapa aivan valkoista karttaa (ainakin alkumatkasta), kokeilemalla suuntaviuhkaa keskusrastilta (jonka ympäristö on valkoinen) käsin, voidaan tehdä kisa tarkkuussuunnistuksena (eli lähimmäksi tavoitetta pääsevä voittaa: päätepiste saadaan kaikilta FRWD:stä) jne.
4) micro-o:n tapainen harjoitus voidaan tehdä myös ilman leimasimia tai emittejä sijoittamalla hämäysrasteja oikean rastipisteen ympärille. Arvioimansa oikean rastin paikan harjoituksen suorittaja painaa FRWD:n tallennetuksi pisteeksi. Tarkastus voidaan tehdä ilman leimatarkistuksia.
5) FRWD:n tallentamaa korkeuden mittauskäyrää voidaan paikannusominaisuuden ohella hyödyntää käyräharjoituksissa. Itse käyrällä kulkeminen (pysytäänkö koko ajan samalla tasolla merenpinnan yläpuolella, eikä vaadi välttämättä edes rastien vientiä metsään) tai sitten vinorinteeseen ylös- tai alaspäin (ideana ettei mennä missään vaiheessa yli- eikä ali tavoitellun tason, joka FRWD:llä on tarkistettavissa) voi olla harjoituksen tarkoitus. Käyräkartta on tähän paras vaihtoehto (jottei ole käyriä lukuun ottamatta muita kulkua helpottavia maastokohteita kartalla) tai hyvin köyhä rinnemaasto (pari kiveä (lähtö ja tavoite), mutta lähes suoria käyriä sisällään pitävä kartta). Rastit voi viedä tai olla viemättä jälkimmäisessä harjoituksessa, mutta seuraava viivaharjoitus ei ainakaan vaadi sitä.
Viivaharjoitus on oiva vaihtoehto: tehdään viivaharjoitus siten, että se pakottaa käyrällä juoksuun tai suunnistukseen oleellisia maaston muotoja pitkin (mielellään käyräkartalla), kuten mäkiä, harjanteita, notkoja, neniä, satuloita jne. Tallennettu käyrä kuvaa onnistumista harjoituksen tavoitteessa.
6) viivasuunnistus on mahdollista tehdä myös ilman rastien vientiä ihan normaalissa maastossa ja kartalla. Jos rastit ovat metsässä, niin kunkin kohdalla harjoituksen suorittajat merkkaavat paikkansa FRWD -tallentimelle. Tai, kaikki viivalle osuvat samat karttamerkit määritellään rasteiksi ja tallennettaviksi paikoiksi. Järkevää on kuitenkin etukäteen käydä tarkistamassa kartoituksen laatu tälla alueella. Viivaharjoituksen onnistumisessa ja analysoinnissa tallentimeen piirtyvä reitti on se oleellinen tieto, jota aiemmin viivaharjoituksia tehtäessä ei ole ollut olemassa.
Suorituksen häiritsemiseksi voidaan tehdä pohjalle kova veto tai laittaa radalle muita suorittajia samanaikaisesti, joilla kuitenkin on eri tavalla piirretyt viivat. Kaikilla ei myöskään saman aikaisesti tarvitse olla FRWD –laitteita.
7) rastinoton harjoittelua voidaan myös FRWD:n avulla tehostaa. Yhtenä keinona voidaan käyttää viivaharjoitusta, eli piirretään valmiiksi viiva, jota kautta rasti tulee ottaa (tallentuvaa reittiä voidaan verrata tähän). Samalla voidaan korostaa valmennettaville rastipisteen ’suurentamisen’ merkitystä. Ohjataan tekemään suoritus siten, että suuremmalle kohteelle pääseminen on helppoa ja tavallaan ’kädestä pitäen’ neuvotaan, miten rastille pitää mennä.
Rastinottotekniikkaa voidaan muutenkin seurata: käyttääkö suunnistaja rastipisteen suurentamistekniikkaa ilman viivojen piirtämistäkin. Tyypillinen tilannehan on normaali kisasuoritus. Valmentaja voi nyt tsekata, ottaako suunnistaja rastin varmasti vai onko havaittavissa riskielementtejä.
Yhtenä lisävariaation muotona voi käyttää rastiympyrän mustaamista. Tällöin rastiympyrän lähellä tulee olla jokin selkeä kohde, josta edetään rastille. Tallennetusta reitistä rastiympyrä suurentamalla voidaan katsoa, miten hyvin rastipistettä on lähestytty, vaikka ympyrä onkin ollut musta.
Rastinottotekniikkaa voidaan ilman ylimääräisiäkin kommervenkkejäkin analysoida tallennetun reitin avulla: oleellista on jälleen sujuvuus ja nopeus rastiympyrässä.
Rasteja voidaan ottaa (niitä lähestyä ja niiltä poistua) erilaisin vauhdein ja tarkentaa itselle, onko muutamien sekuntien voittamisesta sittenkään suurta hyötyä. Voisiko joskus rauhoittamisella (lähestyminen, rutiinit mm. koodin tarkastuksessa, suunnitelman tekeminen ja lähtösuunta valmiiksi katsoen) saavuttaa suurempia hyötyjä kuin vain käymällä rastilla mahdollisimman nopeasti.
Lähtökulman merkitystä ja sen harjoittamisen tärkeyden korostamista voidaan harjoitella esim. suunnittelemalla suhteellisen vähän tavaraa sisältävälle kartalle lyhyitä rastivälejä. Lyhyellä rastivälillä lähtösuunnan oikeaan osuvuus on erityisen tärkeä, ja jos kartalla/maastossa ei ole suunnan arvioimista helpottavia kohteita, niin tehtävä on vaikeampi. Kompassitkin voi jättää halutessaan pois.
Pienipiirteisemmässä maastossa lyhyillä rastiväleillä voidaan korostaa suunnitelmallisuutta rastia lähestyessä ja sieltä poistuessa. Rastiympyrätoimintaa voidaan tallentimen tiedot hyödyntäen ja kartta suurentamalla analysoida.
Taitoharjoituksissa on olennaista oivaltaa, että vaikka FRWD tuo toki tiettyjä uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia tai helpotuksia harjoitteluun ja niiden suunnitteluun, niin taitoharjoittelu sinänsä on ihan samankaltaista kuin ennenkin. FRWD periaatteessa vain kulkee mukana. Mutta, nyt jälkikäteen voidaan selkeästi arvioida, miten taitoharjoitteen tavoite on toteutunut, miten taito on kehittynyt, mitä parannettavaa edelleen on jne. Urheilija saa itse täsmällisempää tietoa toiminnastaan ja valmentaja jotain sellaista, mikä ennen ei ole ollut mahdollista (jos ei ole ollut mahdollista juosta mukana).
osa 2
Tini 27.10.2006 15:00:16 LAITTEEN MATKA/NOPEUS YMS. OMINAISUUKSIEN HYÖDYNTÄMINENLaitteen käyttö on osoittautunut mielekkääksi joka kerta, kun olen poistunut ulkotiloihin mihinkä tahansa harjoitukseen. Moni harhakäsitys poistuu FRWD:tä mukana kuljetettaessa. Lenkin pituudet tulevat tarkasti määriteltyä, km-vauhti on laskettavissa nopeusmittarin avulla ja samalla näkee sykkeensä kullakin nopeudella edetessä ja niiden keskinäisen riippuvuuden huomioiden myös korkeuserot. Suuret poikkeamat sykkeissä suhteessa totuttuihin matkavauhteihin tuntemuksen ohella voivat valaista tilaa mahdollisista ylirasitustiloista. Laitetta voidaan hyvinkin käyttää myös harjoitustasojen (syke tai vauhti) määrittelyyn, jos ei ole vakituisesti käytössä esim. sykemittaria, jolla vauhtiaan/sykettään voisi seurata aina. Kello kuitenkin löytynee kaikilta ja FRWD:n avulla voi itselleen merkata lenkeiltään kontrollipisteitä kuljetun matkan suhteen.
FRWD kuvaa lisäksi selkeästi eri maastokohdissa kuljettua vauhtia ja korkeuserojen vaikutuksia vauhtiin helpossa graafisessa muodossa. Jos nämä yhdistetään skannattuun karttapohjaan, niin informaatioarvo vielä lisääntyy. FRWD tallentaa myös korkeuserot lenkin ajalta, mikä myös on oivaa lisäinformaatiota mm. ylämäkien rasitustasojen ilmaisemisessa mm. vielä kehittyvälle urheilijalle. Kehittyneimmät sykemittarit pääsevät toki lähelle näiden ominaisuuksien saavuttamisessa, mutta FRWD:ssä ne tulevat varmasti kaikki samassa paketissa, joista suunnistajan maastoharjoittelun kannalta keskeisin on GPS -ominaisuus.
Maasta taivaisiin kehutun ja erinomaisen reittihärvelin ominaisuudet nousisivat aivan uuteen ulottuvuuteen, mikäli kullakin härveliin piirtäjällä olisi FRWD- data siirrettävissään. Keskeinen ero nykyiseen olisi se, että kun nyt härveli suhteuttaa pallukan liikkeen keskimääräiseksi etenemisnopeudeksi rastivälillä, niin FRWD -datan avulla voidaan seurata etenemisvauhdin muutoksia rastivälin aikana. Välttämättä ero muihin ei olekaan syntynyt itse reitinvalinnasta, vaan sen toteutuksessa. Pääpiirteissään hyvä reitinvalinta on saattanut mennä pilalle paitsi huonon toteutuksen tai sujuvuuden takia, niin myös ’mikroreitinvalintoihin’.
Keskeisistä laitteen keräämistä tiedoista ja niistä johdetuista havainnoista on helppo tehdä lisäanalyysejä, tai johtaa harjoitteita mm. seuraavasti:
1) nopeuskäyrä kuvaa hyvin suunnistuksen sujuvuutta. Pitkällä aikavälillä voi pyrkiä harjoittelullaan kehittämään nopeuskäyrän poukkoilua tasaisemmaksi (sen nostamisen ohella!). Toisaalta nopeuskäyrää voi hyödyntää siten, että seurataan millaisissa maastokohdissa käyrä rupeaa levottomaksi. Taitoja parantamalla tällaisilla maastoalueilla voi sujuvuuttaan parantaa täsmäharjoituksin. Vastapainona tulee toki arvioida käyrää myös siitä näkökulmasta, että vauhdin pitäisi periaatteessa tietyissä maastokohdissa laskea ja käyrän alkaa ’elää’. Valmentaja voi esim. valmennettavalleen osoittaa, milloin rastinotto tulisi suorittaa huolellisemmin tai että vauhti pitäisi sovittaa paremmin maaston ja taitotasonsa mukaisesti.
2) nopeuskäyrä yhdistettynä sykekäyrään auttaa toisaalta analysoimaan, missä vaiheessa mennään ylivauhdin puolelle. Onko muka suunnistus muuttunut sulavammaksi, vaikka tosiasiassa mennään jo happivelalla niin, että vain roiskaistaan sinne päin, kun ei jakseta ’suunnistaa’? Jo Liisa Veijalainen teki aikoinaan havainnon, että virheet tulevat nimenomaan kovassa/ylivauhdissa. Syynä on usein jo fysiologinen ominaisuus hapenkuljetuksesta ja aivojen hapen tarpeesta.
Suunnistuksen kiehtova puoli mielestäni on, että siinä paitsi pyritään ohjelmoimaan vauhti siten, että saadaan fyysiset voimavarat maksimaalisesti ulos, niin myös se, että pyritään koko ajan menemään lähes ’veitsenterällä’ hapen riittävyyden kanssa. Tätä pystyy FRWD:n avulla tolkuttamaan valmennettavalleen tai tekemään omia kokeiluitaan.
Tarkoituksella ylivauhtia kokeillessa voi arvioida tuntemuksia siitä, milloin suunnistus ei enää suju ja miltä sykkeet silloin näyttävät. FRWD:n avulla voidaan jälkikäteen arvioida, vastaako ’hämärässä’ muodostetut mielikuvat yhtään sitä, miten oikeasti maastossa on menty. Nimenomaan maastossa ylivauhtia mentäessä voidaan syketasot arvioida maantietä paremmin siitä, milloin ’mennään hapoille’. Ainakin allekirjoittaneella sykkeet ovat aivan eri tasoa maastossa kuin tiellä, vaikka ’velalla’ ei vielä mentäisikään.
3) Jos ei halua olla niin pöljä, että menee ehdoin tahdoin suoraan vaikeaan maastoon happivelalla suunnistamaan, voidaan tilanne järjestää niin, että tehdään kokeilun alle esim. pitkä väli helppoon rastipisteeseen, johon todellakin tullaan kovalla vauhdilla. Sen jälkeen lähdetään vaikkapa pienipiirteiselle alueelle ’happivelassa’ (hyvä vinkki mm. ratamestareille). FRWD auttaa arvioimaan jälkikäteen, mitä tapahtuu tässä vaiheessa omalle sijaintivarmuudelleen, etenemisvauhdilleen, sujuvuudelleen jne. Yhteislähdöllä voidaan lisätä haluttavaa vaikutusta, jotta vauhti todellakin nousee riittävän korkealle. Vaihtoehtoisesti voidaan ’happivelalla’ suoritettava pienipiirteinen alue korvata lyhyellä välillä tai yhdistää happivelka esim. taitoharjoitukseksi viivasuunnistusharjoituksen muodossa. Viivaharjoituksiin FRWD antaa uusia mahdollisuuksia, kuten taitoharjoittelun käsittelyn osassa jatkossa tullaan toteamaan.
Muutenkin FRWD:n avulla on syytä testailla maastossa rytminvaihdostensa merkitystä omaan etenemisvauhtiinsa – tapahtuuko ylipäänsä se mitä halutaan? Ja, kuinka paljon se ajallisesti lisää hyötyä suhteessa riskien lisääntymisen – kannattaako vauhtileikittely niin paljon kuin ehkä kuvittelisi.
4) liian kovan vauhdin aiheuttamia fysiologisia tuntemuksia ja taidollisia pullonkauloja voidaan todentaa ”pudotusrastien” järjestämisellä. Porukan kovakuntoisin ja taitavin pistetään vetämään esim. kehittyviä junioreita maastoon ’ylikovaa’ heidän kapasiteettiinsa nähden. Vetäjällä on FRWD tallentamassa reittiä ja hän voi myös omaan tasoonsa nähden vetää pienellä riskillä. Idea on, että perässä tulijat pyrkivät merkkaamaan rastipisteet omaan karttaansa ja myöhemmin kuvaamaan, mistä oikein on menty. FRWD:n data purkamalla voidaan sitten osoittaa nopeasti ja helposti, mistä on tosiasiassa menty ja vastaavatko havainnot yhtään sitä, miten aiemmin perässä juoksijat ovat kuvanneet edettyä reittiä. Harjoitus antaa vetojuhdallekin arvokasta tietoa, mistä todella on menty, jos on edetty vähänkään ylivauhdilla, jolloin havainnointi on saattanut olla normaalia rajallisempaa. Vetäjä voi myös tsekata, onko hän pystynyt riittävästi pelkistämään suoritustaan, jotta kovan vauhdin pitäminen on ollut mahdollista.
5) saman radan tai rastivälien uudelleen juokseminen auttaa hahmottamaan oman fyysisen suoritusreservinsä suuruutta. Ensimmäisellä kerralla juostessa lähinnä taito rajoittaa etenemistä. Myöhemmillä kerroilla etenemisen sujuvuuden paraneminen kertoo harjoituksen suorittajalle, kuinka paljon taitojaan parantamalla optimitapauksessa voisi pudottaa omaan suoritukseensa kuluvaa aikaa, mikä on melkoinen motivointikeino mm. fyysisesti jo pidemmälle edistyneelle.
Toisaalta vauhtikäyrän muuttuminen kertoo suunnistuksen sujuvuudesta ja sen merkityksestä sekä toisaalta siitä, missä aikaa tuhrautuu, esim. eri maastokohteissa sekä fyysisesti että taidollisesti. FRWD:n race- toiminnon avulla nämä eri kerrat voidaan panna samanaikaisesti lähteviksi ja todellakin nähdä, missä aikaa milloinkin tuhrautuu. Oma laajennuksensa on sitten jo eri reitinvalintojen kokeileminen samalla rastivälillä.
6) reitinvalintavaihtoehtoja kokeillessa saadaan erot monessa muodossa ulos. Ajan lisäksi tulevat näkymään valintojen matkat, vauhdit, korkeusprofiilit, sykkeet jne. Keskeistä on todeta, että nyt informaatio on saatavilla kultakin hetkeltä erikseen. Missä aikaa tuhrautuu? Miten se on yhdistettävissä korkeuseroihin, maastokohtiin ja –pohjaan, kuljettuun pitempään matkaan, miten vauhti hyytyy verrattuna kiertävään nopeampaan maastopohjaan, miten rastinotto eri suunnista lisää/vähentää ajankäyttöä suhteessa riskiin, miten nopeammalla kierrolla ehkä liian kovaa vedetty vauhti näkyy sykkeissä ja sitten rastinotossa, onko tullut reitinvalinnassa tehtyä turhaa noususummaa (korkeusprofiileja voidaan tarkastella rinnan) jne. Olennaista on, että väli voidaan pilkkoa nyt osiinsa FRWD –datan avulla.
Tällainen harjoittelu tai kokeilu sopii myös erittäin hyvin ratamestaritoiminnan avuksi. Voisi yrittää tehdä reitinvalinnoista suhteellisen yhtä todennäköisesti valittavia, muttei välttämättä tasa-arvoisia ajallisesti kuitenkaan. Suoraan menemisen ei tarvitsisi aina olla se nopein vaihtoehto. Nopeuden ja rastinoton riskin välistä suhdetta voisi testailla laitteen avulla, pilkkoa rastiväli pienempiin osiin jne.
Viestikilpailujen hajontojen tasapuolisuuden tsekkaaminen onnistuu myös laitteen tuottaman informaation avulla hyvin. Ratamestari näkee mm. testijuoksijoiden FRWD:llä tallentamista datoista, miten eri vaihtoehtoja juoksevat kohtaavat maastossa yhteisillä rasteilla tai hajontojen risteytyessä jne. Käyttömahdollisuuksia on rajattomasti ratasuunnittelussa.
7) seuran maastotestiradan rakentaminen ja/tai sen juokseminen. Ideanahan on tietysti saada tietoa omasta etenemisnopeudestaan eri maastokohdissa ja pitemmällä seurannalla kehittymisestä eri osa-alueilla. Pelkän aiemman ajan mittaamisen lisäksi saadaan täsmällisesti myös tieto kuljetusta matkasta (varsinkin, jos ei ole täysin viitoitettu reitti) ja näin tarkka etenemisnopeus. Keskeistä on jälleen se, että saadaan tieto myös muustakin kuin keskivauhdista: esim. siitä, miten vauhti hyytyy suon, hakkuun, ylämäen edelleen vain jatkuessa.
Tiedot ovat tarpeen kilpailutilanteessa reitinvalintoja varten, erityisesti väsyneenä. Eri maastokohtien osuminen eri vaihtoehdoille ja niiden pituudet voidaan hahmottaa suhteessa omaan etenemisnopeuteen. Toki optimointi helpottuu ja muuttuu automaattisemmaksi, kun kisatilanteissa näitä tapauksia kertyy kokemuspankiksi.
Talvi-/sisäharjoittelussa näitä etenemisnopeustietoja voidaan soveltaa esimerkiksi eri suunnistuspelien pelaamisessa taitoharjoitteluna ja hakea omien ominaisuuksiensa optimaalista käyttöä reitinvalintoja harjoitellessa ja tehdessä.
8) matkan mittausta varten askelparien laskeminen muuttuu myös realistisemmaksi, kun kuljettu matka on täsmällisempi. Varsinkin maastossa matkan mittaaminen on muuten kuin GPS:n avulla epätarkempaa. Askelparien mittaukset on toki syytä suorittaa erilaisissa maastokohdissa ja –pohjilla.
Hyödyntämismahdollisuuksia osa 1: johdanto
Tini 27.10.2006 14:56:56 Tässä tulee tekstiä, joka on kirjoitettu vähän toiseen tarkoitukseen (en jaksa ruveta karsimaan) ja pitää varmasti muidenkin esittämiä ideoita sisällään. Teksti on jaettu eri teemoiksi. Ensin yleistä:FRWD –laitteen käyttö hyödyntää urheilijaa/suunnistajaa itseään ja hänen valmentajaansa, sekä ratamestareita rata-suunnittelussa että kartantekijöitä. Yhteisenä näille kaikille voisi todeta:
”KÄYTÄ FRWD:TÄ, NIIN LUULET VÄHEMMÄN!”
Analyyttisyyteen harjoittelussa pyrkivälle suunnistajalle laitteen tuottama informaatio on jo sinänsä palkitsevaa, mutta erityisesti se tuo lisäarvoa urheilija-valmentaja –suhteeseen. Valmentaja saa täsmällistä tietoa siitä, mitä suunnistaja tekee suorituksen aikana ja millaista toiminta milloinkin metsässä on, oli sitten kyseessä harjoitus tietyllä kehittämistavoitteella tai kilpailullinen ääritilanne. Erityisen tärkeää on hyödyntää tietyn taitokomponentin harjoittelusta saatavaa lisäinformaatiota, mikä ei aina suusanallisessa informaation vaihdossa valmentajan ja urheilijan kesken ole mahdollista. Lisäksi urheilija voi ottaa omaa vastuuta ja aloitteellisuutta harjoittelussaan – aina ei tarvitse olla valmentajaa tai muuta aktiivia harjoitusta järjestämässä. FRWD:llä voidaan korvata useissa tapauksissa rastien vienti metsään.
Ratamestarit voivat mm. reitinvalintavaihtoehtoja suunnitellessaan ja laatiessaan arvioida täsmällisesti FRWD:n avulla hankitun tiedon perusteella eri maastokohdissa toteutuvaa kulkunopeutta. Testijuoksuissa ei siten välttämättä tarvitse juosta kaikkia reitinvalintamahdollisuuksia erikseen, vaan välit voidaan pilkkoa osiinsa, joista haetaan mahdolliset niillä kuljettavat nopeudet ja kulutetut ajat. Toiveena tietysti olisi, ettei se viivaa pitkin kulkeva reitinvalinta olisi aina se kaikkein nopein vaihtoehto.
”Koirapantojen” käyttö lisäisi myös karttojen laatukontrollia, kun kilpailijat laajemmassa mittakaavassa käyttäisivät FRWD –laitteita. Silti, taustalla on kuitenkin muistettava GPS -signaalin rajallisuudet ja muut kartanteossa huomioon otettavat realiteetit. Kritiikki tulee pitää kohtuullisena, vaikka GPS -data antaisikin mahdollisuuden parran päryyttelyyn..
Tässä kirjoituksessa pilkon FRWD:n käyttömahdollisuudet eri osa-alueisiin.
Teknofriikin sokkosuunnistus
Timpe 26.10.2006 11:43:22 Treeni-idean tynkää:Vaikeustaso: Vaikea
-Keskimatkan rata sopivan tukikohdan lähellä (majoitus, auto tms.)
-Pariharjoitus, molemmat varustettu sopivan kantomatkan lähiradioilla
-Juoksevan osapuolen selkään laitetaan FRWD ja lähiradioon liitetään nappikuuloke ja kurkkumikrofoni (lähiradio laitetaan kaksipaikkaisen kantoliivin toiseen taskuun)
-Juokseva osapuoli saa mukaansa perinteisistä apuvälineistä vain kompassin (ei karttaa)
-Tukikohtaan jäävä pari ohjaa juoksevaa osapuolta lähiradion välityksellä
-Haasteena tietysti tehokas ja "samankielinen" kommunikointi mutta kolikon kääntöpuolella piilee hyviä kehitysmomentteja: Mitä oleellisia kohteita kartalta on syytä poimia, mitkä kohteet on helppo havainnoida maastossa, missä kulkee riittävän kartanluvun raja, miten saan tarkan lähtösuunnan, missä vaiheessa aloitan seuraavan rastivälin ennakoinnin, osaanko sittenkään mitata tai arvioida matkaa riittävän hyvin jos kaveri sanoo rastivälin pituuden, jne.
-Treenin jälkeen FRWD:n keräämä data on erinomainen analyysiväline harjoituksen kulusta
-Reittidata kertoo lahjomattomasti tunnuslukuja suunnistuksen sujuvuudesta samalla kun kahden eri henkilön suunnistustekniikan yhteistyö herättänee myös hyviä analyysejä
-Treenin vaikeustasoa voidaan lisätä tekemällä harjoitus yhteislähtönä useamman parin kesken ja pienillä hajonnoilla varustettuna
Vaikeustaso: Helpompi
-Muuten sama konsepti kuin edellä mutta juoksevalle osapuolelle annetaan valkoiselle paperille piirretty rataprofiili
re: miten XP homeen reittihärveli?
21.10.2006 08:56:56 http://www.routegadget.net/download.cgi | asennusohje_win_xp_home.txtEkaksi laitat sivun alalaidasta postia jr:lle. Vastauksena tulee url, josta voit ladata sivulla lueteltuja tiedostoja.
Ei nyt ihan harjoitus
ft 20.10.2006 13:17:14 mutta FRWD:n käyttöidea kuitenkin vaikkakin vasta ajattelu/kokeiluasteella: hyödyntäminen fyysisen työkuormituksen arviointiapuna tietyillä ammattikunnilla (esim. postinjakaja)- ja tietysti tietyissä olosuhteissa.syke näkyviin lenkillä / miten XP homeen reittihärveli?
jk 20.10.2006 10:23:41 FRWD ei toimi Suunnon T-mallien kanssa, joten päädyin kokeilemaan RunTec sykemittaria Lidlistä 15 eurolla. Hyvin on toiminut ja näkee jo lenkin aikana sykkeensä.Jos joku tietää miten reittihärvelin saa pyörimään XP home käyttiksessä, niin voisi vinkata mistä asennusohjeet löytyvät. Ongelma on käsittääkseni se, ettei IIS sisälly home ohjelmistoon.
AIheen juurille
oiva 30.11.2006 22:44:59 Ehdotan, että voittaja saisi laitteensa siinä vaiheessa, kun on koostanut sekä omista ehdotuksistaan, että muista kilpailussa esitetyistä käyttökelpoisista treeni-ideoista sivukokonaisuuden, joka liitetään suunnistus.net sivustoon. Samalla voisi luoda "Puheenaiheet" tyyppisen keskustelusäikeen. (ei kiristystä, vaan yleishyödyllistä;)